Tietotekniikkaan pohjautuvan potilasopetuksen käyttöönotto psykiatrisessa hoitotyössä

Minna Anttila (2012)
Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tietotekniikkaan pohjautuvan, potilaille ja hoitajille kehitetyn potilasopetuksen käyttöönottoa psykiatrisessa hoitotyössä. Tutkimusaineisto kerättiin psykiatrisen hoitotyön eri toimintaympäristöissä kolmessa vaiheessa vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana.

Ensimmäiseksi kuvattiin skitsofreniaa sairastaville potilaille suunnatun potilasopetuksen kehittämisprosessi. Toiseksi havainnollistettiin hoitajien toteuttaman potilasopetuksen käyttöönotto ja tutkittiin käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Lisäksi kuvattiin potilasopetuksen toteutumista päivittäisessä kliinisessä hoitotyössä ja tutkittiin potilasopetuksen toteutumiseen liittyviä tekijöitä. Kolmanneksi arvioitiin hoitajien kokemuksia potilasopetuksesta vuoden käytön jälkeen.

Tietotekniikkaan pohjautuva potilasopetus kehitettiin vaiheittain vastaamaan käyttäjien tarpeita. Lähes 500 potilasopetustapaamista toteutettiin osastoilla. Hoitajien aktiivisuus niiden toteuttamiseen vaihteli ja aktiivisuus erosi sairaaloittain.

Alle 2 % potilasopetustapaamisista keskeytyi, ja noin joka kymmenes häiriintyi potilaasta johtuvista tai ulkoisista syistä. Psyykkisesti huonompikuntoisten potilaiden potilasopetustapaamiset kestivät useita päiviä.

Vuoden käyttökokemuksen jälkeen hoitajat kuvasivat potilasopetuksen sisältävän potilaiden ja hoitajien näkökulmasta sekä etuja että haittoja. Tietotekniikkaan pohjautuva potilasopetus on käyttökelpoinen menetelmä jopa suljetuilla akuuteilla psykiatrisilla osastoilla hoidettavien vakavasti sairaiden potilaiden kanssa. Tekniikan käyttöönotto vaatii kuitenkin aikaa ja mukautumista vallitsevaan kliiniseen hoitokäytäntöön.

Käyttäjien ja kehittäjien välistä yhteistyötä tarvitaan, kun kehitetään käyttäjäystävällisiä menetelmiä mielenterveyspalveluihin. Henkilökunnan on tulevaisuudessa ohjattava potilaita laadukkaille ja luotettaville Internet-sivustoille, jotka sisältävät tietoa yleisimmistä psykiatrisista sairauksista.

In English:

Adoption of information technology based patient education in psychiatric nursing

 

Potilaiden eristämiselle ja sitomiselle löytyy vaihtoehtoja psykiatrisessa hoidossa

Raija Kontio (2011)
Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku
Annales Universitatis Turkuensis, Turku 2011

Tutkimuksen tavoitteena oli tukea näyttöön perustuvaa kliinistä hoitotyötä potilaan eristämis- ja sitomiskäytännöissä.

Tutkimusaineisto kerättiin akuuttipsykiatrian osastoilta kolmessa vaiheessa: ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin potilaiden kokemuksia eristämis- ja sitomiskäytäntöihin ja heidän kehittämisehdotuksiaan. Toisessa vaiheessa tutkittiin hoitajien ja lääkärien näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia eristämis- ja sitomiskäytännöistä. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin eristämis- ja sitomiskäytännöistä annetun verkkokurssin vaikutuksia hoitajien ammatilliseen osaamiseen.

Tutkimuksessa potilaat kertoivat saavansa eristämis- ja sitomistilanteen aikana vain vähän huomiota. Potilaiden esittämät kehittämisehdotukset koskivat eristämisen ja sitomisen ydinalueita, mutta ehdotukset eivät toteutuneet käytännössä.

Myös hoitajat ja lääkärit kuvasivat, että potilaat saivat tilanteissa vähän huomiota. Hoitajat ja lääkärit ehdottivat monia vaihtoehtoja eristämiselle ja sitomiselle sekä toivoivat koulutusta ja tukea kliiniseen hoitotyöhön.

Verkkokurssin ja nykyisen koulutuskäytännön välillä ei havaittu merkittäviä eroja. Hoitotyötä kehitettäessä on erityisen tärkeää painottaa potilaan näkökulmaa. Henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi tarvitaan kirjallisia ohjeita, koulutusta ja tukea.

Vaikka kaikilta hoitajilta edellytetään kouluttautumista ja sitoutumista tietotekniikkaan pohjautuvaan potilasopetukseen, on tärkeää, että koulutus kohdistetaan ensin kaikkein kyvykkäimpiin hoitajiin, jotta he voivat tukea toisia hoitajia. Lisäksi on tärkeä ymmärtää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä käyttöönottoon, sekä ympäristöä, jossa se on tarkoitus ottaa käyttöön.

In English:


Patient Seclusion and Restraint Practices in Psychiatric Hospitals -  Towards Evidence Based Clinical Nursing


Mielenterveyspotilaan itsehallintaa tukeva potilasopetus

Heli Hätönen (2010)
Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku
Annales Universitatis Turkuensis, Turku 2011

Tässä tutkimuksessa on selvitetty, miten potilaan itsehallintaa tukevan potilasopetuksen laatua voidaan kehittää psykiatrisessa sairaalassa. Tutkimus toteutettiin viidessä vaiheessa vuosina 2000 – 2007.

Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin, kuinka tyytyväisiä potilaat ovat itsehallintaa tukevaan potilasopetukseen. Toisessa vaiheessa selvitettiin potilaiden kokemuksia potilasopetuksesta. Kolmannessa vaiheessa potilasopetuksen toteutumista kuvattiin hoitohenkilökunnan näkökulmasta kansallisessa selvityksessä. Neljännessä vaiheessa eri potilasopetusmenetelmien vaikutuksia arvioitiin liittyen potilaiden asenteisiin lääkehoitoon, tietotasoon ja koettuun tiedon tärkeyteen. Viidennessä vaiheessa kuvattiin potilaiden  kokemuksia kolmesta eri potilasopetusmenetelmästä.

Tutkimustulokset osoittivat potilaiden tyytymättömyyden potilasopetukseen ja tarpeen saada tietoa sairaalahoidon aikana. Henkilöstö kuvasi potilasopetuksen sisältävän laajasti tutkitut tiedon alueet, mutta potilasopetuksen käytännön toteutumisessa raportoitiin myös puutteita.

Potilaat kokivat, että kaikille potilaille mahdollistetut systemaattiset potilasopetuskäytännöt tukivat heidän tiedonsaantiaan sairaalahoidon aikana. Potilaan itsehallintaa tukevan potilasopetuksen laadun kehittämiseksi potilasopetusta tulee tarjota systemaattisesti, huomioiden potilaan yksilölliset tarpeet sekä hyödyntäen monipuolisia tiedonsaantia tukevia menetelmiä.

Potilasopetuksen toteutumisen varmistamiseksi on tuotettava kirjallisia ohjeita, lisättävä hoitajien tietoja ja taitoja toteuttaa potilasopetusta sekä varmistettava käytettävien tilojen ja välineiden toimivuus.

In English:

Patient education to support the self-management of patients with mental illness

 


Skitsofreniaa sairastavien potilaiden elämänlaadun parantaminen akuuttipsykiatrian osastoilla

Anneli Pitkänen (2010)
Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku
Annales Universitatis Turkuensis, Turku 2010

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää elämänlaatua akuuttipsykiatrian osastoilla parantavia tekijöitä, skitsofreniaa sairastavia potilaita koskien.

Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa: Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin potilaiden näkemystä omasta elämänlaadustaan. Toisessa vaiheessa arvioitiin kahden erilaisen elämänlaadun mittarin ominaisuuksia. Kolmanneksi kuvattiin potilaiden ja hoitajien näkemyksiä koskien elämänlaatua tukevia hoitotyön menetelmiä. Neljänneksi arvioitiin kolmen erilaisen potilasopetusmenetelmän vaikutuksia potilaiden elämänlaatuun.

Potilaat nimesivät tärkeimmiksi elämänlaadun alueikseen terveyden, perheen, harrastukset, työn tai opiskelun sekä sosiaaliset suhteet. Potilaiden elämänlaadun todettiin olevan heikentynyt. Molempien elämänlaatumittareiden pätevyys ja käytettävyys osoittautuivat kohtalaisiksi. Hoitotyön menetelmistä elämänlaatua kohentavat: voimaannuttavat, sosiaaliset ja aktivoivat hoitotyön menetelmät sekä turvallisuuteen ja fyysiseen terveyteen liittyvät hoitotyön menetelmät. Näiden menetelmien kehitykseen tulisi panostaa.

Eri potilasopetusmenetelmien vaikutuksia arvioitaessa todettiin, että potilaiden elämänlaatu oli parantunut kaikissa potilasopetusryhmissä. Eri potilasopetusten välillä ei ollut merkittäviä eroja.

Hoidon aikana tapahtuvaa, skitsofreniaa sairastavien potilaiden elämänlaadun arviointia suositellaan sekä hoidon suunnittelun että hoidon arvioinnin pohjaksi. Elämänlaadun arvioinnissa tulee käyttää luotettavia ja käyttökelpoisia mittareita. Lisäksi suositellaan osastojen hoitokeinojen kehittämistä potilaiden elämänlaatua paremmin tukeviksi.

 In English:

Improving quality of life of patients with schizophrenia in acute psychiatric wards

 

Hoitajien informaatioteknologian hyväksyntä ja käyttö psykiatrisissa sairaaloissa

Marita Koivunen (2009)

Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku
Annales Universitatis Turkuensis, Turku 2010

Informaatioteknologian (IT) käyttö ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa psykiatrisessa hoitotyössä, vaikka IT-sovellusten on todettu vaikuttaneen merkittävästi terveydenhuollon palveluihin ja hoitohenkilökunnan työprosesseihin viime vuosina. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata psykiatrisessa hoitotyössä toimivan hoitohenkilökunnan informaatioteknologian hyväksyntää ja käyttöä ja luoda suositus, jonka avulla on mahdollista tukea näitä asioita psykiatrisissa sairaaloissa.

Tutkimus koostuu viidestä osatutkimuksesta, joissa on hyödynnetty sekä tilastollisia että laadullisia tutkimusmetodeja. Tutkimusaineistot on kerätty yhdeksän akuuttipsykiatrian osaston hoitohenkilökunnan keskuudessa vuosien 2003–2006 aikana.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Technology Acceptance Model -teoriaa (TAM), joka osoittautui käyttökelpoiseksi myös tutkimustulosten tulkinnan syventämisessä.

Tutkimuksessa havaittiin kahdeksan tekijää, jotka saattavat tukea IT-sovellusten hyväksyntää ja hyödyntämistä, kun uusia sovelluksia otetaan käyttöön psykiatrisissa sairaaloissa. Nämä tekijät ovat resurssien suuntaaminen, yhteistyö, tietokonetaidot, IT-koulutus, sovelluksen käyttöön liittyvä harjoittelu, potilas-hoitaja suhde, käytön helppous ja sovelluksen käytettävyys.

Tutkimustulosten pohjalta kehitetty suositus sisältää ne toimenpiteet, joiden avulla on mahdollista tukea sekä organi-saation johdon että hoitohenkilökunnan sitoutumista ja tätä kautta varmistaa uuden sovel¬luksen hyväksyntä ja käyttö hoitotyössä.

In English:

Acceptance and use of information technology among nurses in psychiatric hospitals

 

Henkilökohtainen vapaus psykiatrisessa hoidossa - kohti palvelujen käyttäjien osallisuutta

Lauri Kuosmanen (2009)
Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan henkilökohtaista vapautta psykiatrisessa hoidossa potilaiden osallisuuden näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2000–2006 aikana suomalaisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä.

Tutkimus sisälsi neljä vaihetta, joissa selvitettiin potilastyytyväisyyttä ja siihen liittyviä tekijöitä, potilaiden kokemuksia vapauden rajoittamisesta sairaala­hoidon aikana ja psykiatristen potilaiden mahdollisuuksia kannella hoidostaan sekä testattiin eri potilasopetusmenetelmien vaikutuksia potilaiden kokemaan vapauden rajoittamiseen.

Tutkimus osoitti, että psykiatriset potilaat olivat melko tyytyväisiä hoitoonsa. Tyytymättömiä potilaat olivat liittyen tahdonvastaiseen hoitoon ja rajoituksiin sekä tiedon­saantiin.

Potilaiden kokemukset vapauden rajoittamisesta olivat negatiivisia. Potilaskanteluiden prosessi on Suomessa monimutkainen. Henkilön, jolla on mielenterveyden ongelmia, voi olla vaikea hahmottaa kanteluprosessia. Psykiatristen potilaiden tekemistä kanteluista pienempi osa johti seuraamuksiin.

Internet-perustainen potilasopetus osoittautui potilaiden henkilökohtaisen vapauden tukemisessa sairaalahoidon aikana yhtä tehokkaaksi kuin perintei­nen potilasopetusmenetelmä.

Jotta potilaiden osallisuutta omaan hoitoonsa voitaisiin pa­rantaa, on kehitettävä systemaattisia menetelmiä potilaiden henkilökohtaisen vapauden lisäämiseen, yksinkertaistettava potilaiden kantelumahdollisuuksia ja parannettava tie­donsaantia monipuolisia menetelmiä käyttämällä.

In English:

Personal Liberty in Psychiatric Care - towards Service User Involvement

 

 

Information and communication technology in patient education and support for people with schizophrenia

Välimäki M, Hätönen H, Lahti M, Kuosmanen L, Adams CE (2012)
Cochrane Database of Systematic Reviews 2012, Issue 10. Art. No.: CD007198. DOI: 10.1002/14651858.CD007198.pub2

Viimeisen parin vuosikymmen aikana erilaisia informaatioteknologiaa hyödyntäviä menetelmiä on käytetty osana vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten opetusta, ohjausta, hoitoa ja tukea.

Informaatioteknologian avulla monia hoidon osa-alueita voidaan parantaa. Menetelmät auttavat ohjauksen ja tuen tehostamisessa. Ne lisäävät kuntoutujan tietoa omasta sairaudestaan sekä sen hoidosta ja hallinnasta, mikä parantaa kuntoutujien kokonaistilannetta.

Lisäksi uudet menetelmät mahdollistavat aiempaa nopeamman hoitoon pääsyn, parantavat hoidon laatua ja yhteyksiä hoitaviin tahoihin sekä vähentävät kustannuksia.

Näyttää myös siltä, että informaatioteknologian avulla voidaan parantaa ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita, työssä jaksamista sekä masennuksesta ja ahdistuksesta selviytymistä.

Tutkimusraportin taustalla olevien kuuden tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka informaatioteknologian avulla toteutettu opetus ja ohjaus ovat lupaavia menetelmiä skitsofreniaa sairastavien hoidossa, sen käytöstä ei kuitenkaan ole selvää etua tavanomaisiin menetelmiin verrattuna.

Yksityiskohtaista tietoa informaatioteknologian vaikuttavuudesta osana esimerkiksi skitsofreniaa sairastavien hoitoa tarvitaankin tulevaisuudessa lisää.

 

Usability evaluation of a web-based patient information system for individuals with severe mental health problems

Kuosmanen L, Jakobsson T, Hyttinen J, Koivunen M, Välimäki M (2010)
Journal of Advanced Nursing 66(12): 2701-2710.

Kun arvioidaan mielenterveyspotilaille tarkoitettuja internetissä toimivia tuki- tai oma-apuohjelmia, tulee niiden käyttökelpoisuus arvioida monelta kannalta. Valitettavan harvoin näitä järjestelmiä on kuitenkaan arvioitu potilaiden näkökulmasta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida vakavista mielenterveyden ongelmista kärsiville potilaille kehitetyn potilasopetussivuston käyttökelpoisuutta potilaiden, sairaanhoidon opiskelijoiden ja sairaanhoitajien näkökulmasta.

Kaikilla vastaajaryhmillä oli samansuuntaisia mielipiteitä sivuston käyttökelpoisuudesta. Sivuston sisältö, rakenne ja ulkonäkö arvioitiin niin hyväksi, että se voitiin ottaa käyttöön pienin muutoksin. Potilailla oli myönteiset asenteet tietokonetta ja internetiä kohtaan mutta tarvitsivat tukea niiden käytössä.

Tutkimus osoitti että potilaiden mukaan otto on erityisen tärkeää heti tällaisen sivuston suunnittelun alkuvaiheessa.

 

The effectiveness of technology-based patient education on self-reported deprivation of liberty among people with severe mental illness: A randomized controlled trial

Kuosmanen L. Välimäki M, Joffe G, Pitkänen A, Hätönen H, Patel A, Knapp M (2009)
Nordic Journal of Psychiatry 63; 383-389.

Psykiatristen potilaiden vapauden rajoittaminen on hyvin yleistä sairaalahoidon aikana. Tarvitaan lisää menetelmiä, joilla vapauden kokemusta voitaisiin lisätä sairaalassa.

Tämä tutkimus esittelee tuloksia tutkimuksesta, jossa testattiin internetissä toimivan potilasopetus -sivuston vaikutuksia potilaiden kokemaan vapauden rajoittamiseen sairaalassa.

Kaiken kaikkiaan 311 skitsofreniaa sairastavaa potilasta arvottiin sattumanvaraisesti kolmeen eri ryhmään: 1) internetissä toimivan potilasopetussivuston avulla toteutettu opetus, 2) painettujen oppaiden avulla toteutettu opetus ja 3) nykykäytännön mukainen opetus.

Kaikissa näissä ryhmissä potilaat kokivat, että hoidon alussa heidän vapauttaan rajoitettiin enemmän kuin hoidon lopussa. Tilastollisia eroja eri ryhmien välillä ei ollut.

Vaikka internetissä toteutettu potilasopetus ei tässä suhteessa ollut muita parempi, emme löytäneet mitään esteitä sen käytölle osana skitsofreniaa sairastavien potilaiden potilasopetusta. Se vei hiukan enemmän aikaa kuin muut menetelmät, joten myös taloudellista arviointia sen vaikuttavuudesta tarvitaan.

 

Design and development process of patient-centered computer-based support system for patients with schizophrenia spectrum psychosis

Välimäki M, Anttila M, Hätönen H, Koivunen M, Jakobsson T, Pitkänen A, Herrala J, Kuosmanen L (2008)
Informatics for Health & Social Care. 2008; 33(2): 113-123.

Potilaslähtöisen ja tietokonepohjaisen tukijärjestelmän suunnittelu- ja kehittäminen potilaille, jotka sairastavat skitsofreniaa tai psykoosisairauksia.

Skitsofrenia on vakava mielenterveyden häiriö. Sen hoito edellyttää itsen hoitamisen valmiuksia sekä tietoa sairaudesta, sen hoitamisesta ja siitä, mistä voi saada apua arjessa selviytymiseen.

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata MieliNet -sivuston kehittämisvaiheita skitsofreniaa sairastavien potilaiden tueksi.

Kehittämistyö pohjautui erilaisiin vaiheisiin. Ensin selvitettiin käyttäjien tarpeita. Seuraavaksi kehitettiin tietoalueet vastaamaan edellä oleviin käyttäjien tarpeisiin. Kolmannessa vaiheessa kehitettiin MieliNet sivuston prototyyppi ja testattiin sitä. Viimeisessä vaiheessa hoitohenkilöstö antoi palautetta kehitteillä olevasta sivustosta.

Tietoteknologiaan pohjautuvat tukijärjestelmät on havaittu lupaaviksi menetelmiksi, kun etsitään keinoja tukea skitsofreniaa sairastavien potilaiden terveyttä. Kehittämistyössä on tärkeää, että teknologian käyttäjät ovat mukana itse kehitystyössä. Näin huomioidaan käyttäjäystävällisyys, omakohtaiselta tuntuva tieto sekä se, että mielenterveyspotilaiden ääni tulee kuulluksi.

Use of web-based patient education sessions on psychiatric wards

Anttila M, Välimäki M, Hätönen H, Luukkaala T, Kaila M (2012)
International Journal of Medical Informatics. 2012; 81(6), 424-433.

Verkkopohjaisten potilasopetustuokioiden toteutuminen psykiatrisilla sairaalaosastoilla.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten MieliNet sivustoa hyödyntävä potilaiden opettaminen toteutui kahdessa suomalaisessa sairaalassa.

Määrällistä ja laadullista tutkimusaineistoa kerättiin 93 potilaan opetusta koskevista raporteista. Potilasopetusta toteuttavia hoitajia oli yhteensä 83. Potilasopetus käsitti kuusi erillistä opetustuokiota. Opetustuokioiden toteuttamiseen tarvittava aika vaihteli potilasta kohden 1 ja 70 päivän välillä ja ne kestivät kokonaisuudessaan 10 – 360 minuuttia.

Puolentoista vuoden aikana toteutettiin yhteensä 508 potilasopetustuokiota. Näistä 464 raportoitiin sellaisiksi, joissa ei ollut keskeytyksiä tai häiriötekijöitä. Häiriötekijöitä oli 37 potilasopetustuokiossa ja seitsemän potilasopetustuokiota jouduttiin keskeyttämään. Onnistuneiksi raportoituja potilasopetustuokioita oli 75% ja vähemmän onnistuneita 25%.

Onnistumiseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat potilaan ammatillinen koulutus, psyykkinen vointi, diagnoosi, potilasopetusta toteuttavien hoitajien määrä sekä sairaala. Tutkimus osoitti, että jopa vakavia mielenterveyden häiriöitä sairastavia ihmisiä voidaan opettaa heidän sairaalahoitonsa aikana.

 

Nurses' roles in systematic patient education sessions in psychiatric nursing

Koivunen M, Huhtasalo J, Makkonen P, Hätönen H, Välimäki M (2012)
Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 2012; 19: 546-554.

Kansalaisen rooli oman terveytensä edistämisessä ja hoitamisessa on nykyisin merkittävä.

Tästä huolimatta edelleen tarvitaan hoitohenkilökunnan systemaattisesti toteuttamaa ohjausta, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisten käyttämä tieto on ajantasaista ja käyttökelpoista.

Hoitohenkilökunnan ei ole tarpeen ottaa vahvaa opettajan roolia ohjaustilanteissa. Psykiatrisessa hoitotyössä toimivat hoitajat kokevat oman roolinsa ohjauksessa vaihtelevaksi ja ovat valmiita muokkaamaan rooliaan potilaan yksilöllisen tarpeen mukaan.

Potilaan ohjauksen modernein menetelmin, kuten tietotekniikkaa hyödyntäen, on todettu tukevan mielenterveyspotilaiden päivittäistä selviytymistä. Tietotekniikkaa hyödyntävässä ohjauksessa hoitajat voivat tehdä yhteistyötä potilaan kanssa ja toimia potilaan neuvonantajana.

 

Barriers and facilitators influencing the implementation of an interactive Internet portal application for patient education in psychiatric hospitals

Koivunen M, Hätönen H, Välimäki M (2008)
Patient Education and Counseling 2008; 70: 412-419.

Tietotekniikan käyttö hoitotyössä ja potilaan ohjauksessa on nykypäivää.

Kuitenkin tekniikan käyttöönottoon jokapäiväisessä hoitotyössä liittyy edelleen paljon haasteita. Erityisesti haasteita tuovat sairaalaosastoilla käytössä olevat huonosti toimivat tietokoneet ja järjestelmät, yksilölliseen potilasohjaukseen sopivien tilojen puute, hoitajien ajan riittämättömyys sekä negatiiviset asenteet tietotekniikan käyttöä kohtaan.

Hoitajat kokevat myös, että tietotekniikkaa hyödyntävä ohjaus voi vaikuttaa negatiivisesti potilaan ja hoitajan väliseen suhteeseen mielenterveystyössä.

Mielenterveyspotilaat ovat kuitenkin motivoituneita käyttämään tietotekniikkaa tiedonhakuun. Tästä syystä mielenterveystyössä on tärkeää varmistaa tekniikan ja laitteiden toimivuus sekä hoitajien tietotekniikan käytön osaaminen.

 

Internetin hyödyllisyys nuorten psykiatrisessa avohoidossa

Kurki M, Koivunen M, Anttila M, Hätönen H, Välimäki M (2011)
Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 2011; 18(3): 265-273.

Hoitajien valmiudet Internet-perustaisen oma-apuohjelman käyttöön - alkukartoitus.

Internetin käyttö on yleistä nuorten arjessa ja samalla terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Edelleen on kuitenkin tarvetta tutkia, miten hoitajat kokevat Internetin käytön osana nuorten hoitoa.

Tässä tutkimuksessa kartoitettiin Internetin hyödyllisyyttä nuorten psykiatrisessa avohoidossa. Aineisto kerättiin 12:lta nuorisopsykiatrian klinikalla työskentelevältä hoitajalta kahden suomalaisen sairaanhoitopiirin alueelta. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastattelun keinoin ja analysoitiin sisällöllisesti.

Tulosten perusteella Internetin käyttö voi tukea nuorten masennuksen hoitoa itsereflektion ja itsehoidon keinoin. Se voi myös auttaa hoitajia ymmärtämään nuorten arkea sekä lisätä nuorten ja hoitajien välistä vuorovaikutusta.

Hoitajien nimeämiä menetelmän mahdollisia haittoja olivat nuoren ja hoitajan roolien muuttuminen, muutokset vuorovaikutuksessa sekä pelko siitä, että Internetistä tulee kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen kolmas osapuoli, mikä vaikuttaisi nuoreen kielteisesti.

Internetin käyttöä puoltavia tekijöitä ovat nuorten myönteinen asenne Internetiä kohtaan sekä siihen liittyvät tiedot ja taidot. Sen sijaan hoitajien kielteinen asenne Internetiä kohtaan sekä harjoituksen ja ohjeiden puute nähdään esteinä Internetin käytölle masennusoireista kärsivien nuorten avohoidossa.

In English:

Usefulness of Internet in adolescent mental health outpatient care

 

Internet-pohjaisen tukijärjestelmän kehittäminen masennusoireista kärsiville nuorille

Välimäki M, Kurki M, Hätönen H, Koivunen M, Selander M, Saarijärvi S, Anttila M (2012)
JMIR Research Protocols 2012; 1(2):e22 doi:10.2196/resprot.2263

Internet-perustaisen tukijärjestelmän kehittäminen masennusta sairastaville nuorille.

Depressio on nuorten yleisin mielenterveyden häiriö. Vaikka mielenterveyspalveluja on pyritty kehittämään poliittisilla ohjeistuksilla ja valtiollisella tuella, edelleen on tarvetta helposti saatavilla oleville, käyttäjäystävällisille ja ajanmukaisille ohjelmille, joilla voidaan tukea nuoria heidän äidinkielellään.

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää nuorten tarpeisiin pohjautuva ja helposti saatavilla oleva Internet-pohjainen tukijärjestelmä masennusoireista kärsiville nuorille.

DepisNet -ohjelma koostuu kuudesta osiosta, joita nuorelle nimitetty tutor valvoo kuuden viikon ajan. Tukijärjestelmä parantaa nuorten itsehallintataitoja ja lisää nuorten tietoutta omasta hyvinvoinnistaan ja mielenterveydestään.

DepisNet on saatavilla suojatulla sähköisellä alustalla. Se rakentuu nuorten tarpeiden tunnistamisesta, itsehallinta- ja itsereflektiotehtävistä sekä saatavilla olevista tietosivuista. Koulutettu tutor antaa palautetta DepisNetiä käyttävälle nuorelle sähköisen tukijärjestelmän kautta.

In English:

Developing an Internet-based self-help intervention for adolescents with depression

 

 

Containment Measures in Adolescent Psychiatric Care - Focus on Mechanical Restrain

Hottinen A (2013)
Annales Universitatis Turkuensis D 1052, University of Turku

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja syventää tietoa rajoitetoimien, erityisesti sitomisen, käytöstä nuorisopsykiatrisessa vastentahtoisessa osastohoidossa. Tutkimus selvittää nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa olevien potilaiden kokemuksia hoidosta sekä hoitajien, lääkäreiden ja potilaiden asenteita eri rajoittamiskeinoja kohtaan.

Nuorisopsykiatriset potilaat suhtautuivat rajoittamistoimenpiteisiin kriittisemmin kuin henkilökunta. Nuoret suhtautuivat myönteisimmin tarvittaessa annettavaan lääkitykseen, ajoittaiseen tarkkailuun ja kulun rajoittamiseen. Vähiten hyväksytty menetelmä oli verkkosänky. Nuoret arvioivat sitomisen kolmen vähiten hyväksytyn menetelmän joukkoon.

Sitomisen esiintyvyys ja pitkien sitomisten määrä olivat korkeita tutkimukseen valituissa yksiköissä. Useimmat sidotut nuoret tiesivät syyn sitomiseensa, suhtautuivat siihen ambivalentisti nähden siinä sekä hyötyä että haittaa, pitäen sitä kuitenkin rangaistuksena.

Huolimatta tästä, suurin osa haastatelluista nuorista koki, että joissain tilanteissa sitomista tarvitaan nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa.

Nuorilla oli monia ehdotuksia, kuinka parantaa sitomista käytännön osastohoidossa. Sitomisten määrää tulee vähentää ja niiden kestoa lyhentää. Nuorten tulee olla aktiivisesti mukana kehittämässä aggression hallintamenetelmiä suomalaisessa nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa.

 

Aggression and its Management in Adolescent Forensic Psychiatric Care

Berg J (2012)
Annales Universitatis Turkuensis, Medica Odontologica Ser D 1038, University of Turku

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää hyviä aggressionhallinnan käytäntöjä nuortenoikeuspsykiatrian yksiköissä ja tämän pohjalta ehdottaa suosituksia käytännön aggressionhallintaan.

Hoitohenkilökunta määritteli nuorten aggressiivisen käyttäytymisen samansuuntaisesti ja koki nuorten aggressiivisen käyttäytymisen ymmärrettävänä ilmiönä. Aggressiivisen käyttäytymisen hallintakeinot olivat samanlaisia eri yksiköissä, vaikka käytännön sovellukset vaihtelivat erityisesti pakkokeinojen käytössä.

Henkilökunta ehdotti enemmän aikaa ja mahdollisuuksia aggressiotilanteiden arvioimiseen, jotta hallintakeinoja voisi kehittää.

Oikeuspsykiatrian yksiköt olivat samankaltaisia toimintaperiaatteiltaan. Hoitokeinot kohdistuivat pääasiassa psykologiseen alueeseen, johon sisältyivät myös aggressionhallintakäytännöt.

Aggressionhallintaohjelman käyttöönoton myötä aggressiotilanteet vähenivät osastolla. Pakkokeinojen käyttö aggressiotilanteissa väheni, jolloin myös henkilökuntaan kohdistuvat vahingot vähenivät.

Eettisesti korkeatasoinen ja laadukas aggressionhallinta edellyttää, että hoitohenkilökunnalla on samansuuntainen käsitys aggressiivisuudesta ja että se on tietoinen erilaisista aggressionhallintakeinoista. Lisäksi aggressiivisen käyttäytymisen arviointimenetelmien käyttöönotto tukee aggressionhallinnan kehittämistä.

Kansainvälinen vertailututkimus aggressiivisesta käyttäytymisestä, sen hallintakeinoista ja oikeuspsykiatristen palvelujen organisoinnista on ennakkoehto yhtäläisen palvelutarjonnan mahdollistamiselle Euroopassa.

 

Underaged patients' opinions toward different containment measures: a questionnaire survey in Finnish adolescent psychiatry

Hottinen A, Välimäki M, Sailas E, Putkonen H, Joffe G, Noda T, Lindberg N (2012)
Journal of Child and Adolescent Psychiatric Nursing

Rajoitetoimenpiteet on todettu tehokkaiksi autettaessa nuoruusikäisiä tilanteissa, joissa he vahingoittavat itseään, muita tai omaisuutta. Tutkittua tietoa ei kuitenkaan löytynyt nuorten mielipiteistä eri rajoitetoimenpiteitä kohtaan ja millaisia ne ovat suhteessa henkilökunnan mielipiteisiin.

Tutkimme henkilökunnan ja nuorten mielipiteitä kyselylomakkeen avulla. Nuoret suhtautuivat lähes kaikkiin rajoitetoimenpiteisiin kriittisemmin kuin henkilökunta. Mielipiteet sitomista kohtaan – joka on yleisesti käytössä Suomessa – erosivat merkittävästi toisistaan.

Jatkossa tulee kehittää uusia keinoja hallita tällaisia tilanteita nuorisopsykiatriassa. Potilaiden toiveet on myös otettava paremmin huomioon jatkossa.

 

Adolescent in-patients' view of mechanical restraint: a Finnish interview study

Hottinen A, Välimäki M, Keski-Valkama A, Sailas E, Putkonen H, Joffe G, Noda T, Lindberg N (2012)
Psychiatria Fennica 2012

Sitominen tarkoittaa nuoren rajoittamista vuoteeseen vöiden avulla. Sitominen tulisi aina rajoittaa tilanteisiin, jolloin nuori on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita. Sitomisen käyttö on säädetty Mielenterveyslaissa.

Sitominen on ristiriitainen asia. Meillä ei ollut aiemmin tietoa, mitä nuorisopsykiatriset potilaat ajattelevat siitä. Haastattelimme sidottuja nuoria puoli-strukturoidulla haastattelumenetelmällä.

Useimmat nuoret suhtautuivat sitomiseen ambivalentisti, löytäen siitä sekä hyödyllisiä että vahingollisia vaikutuksia. Useimmat nuoret pitivät sitä rangaistuksena, mutta siitä huolimatta se nähtiin tarpeellisena hoitomuotona nuorisopsykiatrisessa hoidossa. Yleisin parannusehdotus siihen oli sitomisten keston lyhentäminen sekä aktiivisempi pyrkimys sen päättämiseksi.

Kaiken kaikkiaan nuorilla oli paljon parannusehdotuksia sitomiskäytäntöihin. Tulevaisuudessa sitomiskokemuksia tulisi tutkia kansallisella tasolla.

 

Impact of eLearning course on nurses' professional competence in seclusion and restraint practices: a randomised controlled study (ISRCTN32869544)

Kontio R, Lahti M, Pitkänen A, Joffe G, Putkonen H, Hätönen H, Katajisto J, Välimäki M (2011)
Journal of Psychiatric Nursing and Mental Health Nursing 2011:18(9), 813-821.

Väkivaltaisten ja häiriintyneiden potilaiden hoitamiseen liittyvä koulutus on hajanaista. Verkkokoulutus voi taata koulutuksen laatua, mutta tieto sen vaikutuksista ammatilliseen osaamiseen on vielä riittämätöntä.

Tutkimme ePsychNurse.Net verkkokurssin vaikutusta hoitajien ammatilliseen osaamiseen eristämisessä ja sitomisessa, työtyytyväisyyteen ja yleiseen pystyvyyteen.

Tutkimus osoitti, että ePsychNurse.Netiä, edullista ja helppokäyttöistä opetusvälinettä, voidaan suositella joillakin varauksilla hoitohenkilöstön täydennyskoulutukseen psykiatrian yksiköissä. ePsychNurse.Net kurssia kannattaa edelleen kehittää siten, että sekä aikataulu että sisältö suunnitellaan opiskelijan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

 

Nurses' and physicians' educational needs in seclusion and restraint practises

Kontio R, Välimäki M, Joffe G, Turpeinen S, Kuosmanen L, Cocoman A, Putkonen H (2009)
Perspectives in Psychiatric Care 2009; 45 (3): 198-207.

Tutkimme hoitajien (N=22) ja lääkärien (N=5) koulutuksellisia tarpeita liittyen heidän kuvaamaansa toimintamalliin eristämis- ja sitomistilanteissa sekä lisäksi tutkimme heidän tuen tarpeitaan. Tieto kerättiin ryhmähaastatteluilla (N=4) ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Osallistujat kuvasivat tarpeen osastolla tapahtuvaan ja ongelmalähtöiseen koulutukseen sekä selkeään infrastruktuuriin ja johdon tukeen. Kuvatut korkeat eettiset periaatteet eivät olleet sopusoinnussa sen kanssa, että osallistujat kertoivat luottavansa voimaan ja vallankäyttöön sekä eristämis- ja sitomisluvut olivat korkeita.

Tulevaisuudessa koulutusohjelmien tulee liittää yhteen kirjalliset kliiniset ohjeet, koulutus eettisistä ja juridisista asioista sekä henkilöstön tuki.